Suomenlinnassa.

Kesäkuussa.
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta,
mutta mereltä puhaltaa vielä kylmä viima.
Luonto on vihreää täynnä. Juuri sitä alkukesän kirkasta vihreää.

Vaeltelen Suomenlinnassa; haahuilen polkuja pitkin ympäri saaren rantoja.
Polkujen varsilta löytyy ihania suojaisia poukamia ja sopukoita.
Vielä on aika rauhallista.
Toista on kesähelteiden aikaan.

Saarella olevat yksityiset pihat ja talot herättävät kateuden tunnetta; ajatella että joku saa asua täällä.
--

Ajatukseni siirtyvät pohtimaan elämää tällä saarella.

Miltä tuntuu aamuvarhaisella kävellä lähes tyhjällä saarella, pitkin merenrantoja, historiallisten rakennusten keskellä. Miltä kuulostaa hiljainen saari kun turistit ovat lähteneet viimeisellä lautalla kohti keskustaa ja rauha laskeutuu saaren ylle. Millaista on viljellä kasvimaapalstaa sen ihanan kivirakennuksen varjossa. Ajaa Aino pyörällä näitä mukulakivikatuja sateiden jälkeen. Käydä lautalla kauppatorilla tekemässä vihannes- ja kalaostokset. Millaiset maisemat avautuukaan noiden ihanien kivitalojen ikkunoista. Ja millaisia ovatkaan talven aamut, kun meri jäätyy ja usva kietoo saaren syleilyynsä.
--



























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin blogiteksti

Tallinna.