Porkkana-bataattikeitto.


Syksyn sävyjä,
ulkoilua,
kauniita luontomaisemia
ja
lämmitä keittoa.

Parasta just nyt.







Keiton resepti löytyi kirjasta Viljaton kattaus (Emmi-Liia Sjöholm). Todella kaunis kirja, jossa paljon herkullisia reseptejä. Suosittelen tutustumaan.


 Kookosmaito sopii hyvin porkkanoiden ja bataattien kanssa. Neilikka & inkivääri tuovat oman ihanan säväyksen keittoon. Oma keittoni ei saanut tällä kertaa koristeeksi kookoskermaa tai chiliä, koska ne olivat päässeet loppumaan. Muut ainekset onneksi löytyivät kaapista.


Kuuma keitto syksyisen ulkoilun päätteeksi toimii aina!

Keltaista.


Vielä muutama keltainen kirkas lehti löytyi  luonnosta pari viikkoa sitten.  Päivä oli aurinkoinen ja valo sävytti lehdet vielä kirkkaimmaksi. 
Nyt lehdet ovat pudonneet, muuttaneet sävyt ruskeiksi. 

Keltaista energiaa etsin nyt hedelmistä, sitruunoista, joiden vitamiinien voimaan ja hyvää tekeviin ominaisuuksiin luotan tänä syksynä. 


Vihreää.


Syksyn kirkkaiden värien jälkeen on ollut hieman enemmän ruskeaa, maanläheisiä sävyjä luonto täynnä. 

Talven valkoiset ja kylmät sävyt vielä antavat odottaa itseään. 

Löysin kävelyni aikana vielä vihreän sävyjä luonnosta. Samoja sävyjä löytyi myös kotoa. Näiden innoittamina tästä tulee  Oodi vihreälle lokakuulle.







Kesän jälkeen.


Kesä oli tapahtumarikas ja sisälsi paljon muutoksia elämässä.
Se toi uudet työhaasteet, uusia työrooleja ja opittavaa.
Se toi muuton uuteen kotiin.
Se toi meidän perheelle uudet arkirutiinit.


Kesän aikana kamera pysyi laukussaan.
Kuvaamisintoani purin kuvaamalla puhelimeni kameralla ja julkaisemalla kuviani instagramissa.
Blogi jäi muiden asioiden jalkoihin.

Nyt kun uusi arki on alkanut pyörimään rutiineineen on kamerakin päässyt pois laukusta ja käyttöön. Olen kävellyt luonnossa, merenrannalla.
Pysähdellyt, katsonut ja löytänyt paljon kaunista kuvattavaa.
Olen löytänyt taas kuvaamisen voimaannuttavan voiman.

Ja samalla innostuksen muokata kuvia myös tänne blogin puolelle.
Löytänyt myös monia aiheita, joista mielelläni kirjoitan, aiempia tekstejä enemmänkin.

Otan syksyn innostuneena vastaan. 


Valkovuokkoja.


Viimeksi Tammisaaressa käydessäni suuntasin askeleeni Ramsholmenin puistoalueelle.
Olin kuullut, että se on erityisen kaunis keväällä kun valkovuokot kukkivat.
Ja paikka oli kaikkien kuulemieni kehujen arvoinen.
Maa oli täynnä valkovuokkoja. 

 
Niin uskomattoman kaunis maisema.
Kävelin puistotietä pitkin saaren ympäri.
Jokapuolella levittyi eteeni valkovuokkojen peittämä maa. 
 Maassa risteili polkuja, ristiin rastiin valkovuokkojen joukossa. 
Vanha metsä loi kauniin ymäristön kukkaloistolle.



 
Valkovuokkojen lisäksi löytyi muitakin kevään merkkejä.
 Silmuja, pieniä lehden versoja puiden oksilla. 
Muutama kimalainen pöräämässä ilmassa. 
Aurinko lämmitti pilven välistä pilkistäessä. 




  

Luonto on niin kaunis tähän aikaan vuodesta. 
Ihana että on kevät <3




Kirsikkapuun oksia.





Ostin kukkakaupasta kirsikkapuun oksia.
Laitoin ne kotona lämpimään veteen ja nostin maljakon keittiön pöydälle auringon valoon.
Nyt niissä on pieniä nuppuja, silmuja, lehden versoja.
Pieniä valkoisia kukkia on alkanut varovasti kurkistamaan nupuista.


Samaa luonnon varovaista heräämistä olen seurannut ulkona.
Ihanaa vihertävää väriä on alkanut pilkistämään harmaasta maasta.


Ja se ihana linnun laulu,  sitä voisi jäädä kuuntelemaan pitkäksikin aikaa.










Kevät.


Kevään aurinko lämmittää ihanasti iltapäivällä.
Valo on kirkas.
Se saa silmät vuotamaan.
Siristän.
Unohdin ottaa aurinkolasit.

Varjot ovat pitkiä ja muodostavat kauniita kuvioita maahan ja talojen seiniin.






Jokikatu.


Satoi räntää maaliskuussa.
Viima oli kolea ja meni ytimiin asti.
Jokikadulla kulki vain muutama ihminen.
Muuten oli hiljaista ja autiota.

Hetken kaduilla maleksittuani olin kylmissäni ja olikin ihana suunnata yhteen ravintoloista, jonka lämpö otti minut ystävällisesti vastaan. Olin sopinut tapaavani ihania Porvoo-aikaisia ystäviäni, joiden kanssa aika meni taas nopeasti. Ulkona oli räntäsadetta, mutta ravintolassa sisällä lämmin ja kodikas tunnelma <3



Talvesta selvitty.


Kuinka nopeasti aika kuluukaan.

Talvi meni ohi yhdessä hujauksessa.
 Alkuvuoden päivät kuluivat nopeasti. 
Arjen täytti työ, harrastukset ja muut isommat projektit. 
Kamera pysyi laukussa ja valokuvaaminen oli tauolla. Samoin myös blogin päivittäminen. 
Instagramin salasanankin unohdin, enkä ole asialle mitään vielä tehnyt.

Olen pyrkinyt pysähtymään hetkiin ja nauttimaan niistä. Ja kyllä se hyvin on onnistunutkin.





Kuin karhut herään kevätauringon mukana.
Ihana että pitkän työpäivän jälkeen on vielä valoisaa.
Kamera on otettu laukusta ja muutaman kerran olen jo käynyt sitä ulkoiluttamassa. 
Ajatuksissa alkaa viritä ajatuksia tähän rakkaaseen harrastukseen liittyen.

Jospa blogikin päivittyy hieman useammin.

Uusin blogiteksti

Tallinna.