Barcelona osa IV.

El Bornin kaupunginosa oli meidän mielestä hyvin viehättävä.
 Kujat kutsuivat päämäärättömään kävelemiseen ja tutkimiseen.
Pienet putiikit houkuttelivat ostoksille 
ja ruokapaikat kutsuivat luokseen herkullisilla tuoksuillaan.

Tykkäsimme herkullisista jäätelöistä, maukkaista tapas annoksista.
Saimme alueella myös todella hyvät mojitot.
 Todella maistuvaa helteisenä kesäiltana!





 

Barcelona osa III.

Kuuma kesäpäivä.
Viilentävä meri.
Barcelonetan hiekkaranta.
Purjeveneitä satamissa.

Avomeriuinnissa kilpaillaan mestaruudesta.





Barcelona osa II.


Punaista Barcelonassa.











Barcelona osa I.

Kesällä lomailimme mieheni kanssa Barcelonassa. Ihailin pieniä kujia, kauniita vanhoja rakennuksia. Katedraaleja. Niiden lukuisia taidokkaita yksityiskohtia.  Gaudín taidonnäytteitä. Merta ja purjeveneitä satamassa. Hyvää ruokaa. Kesän lämpöä. Nautin lomastamme.

Ajattelin esitellä muutaman kuvan matkaltamme.





 


 


Lumipeite.


Viime viikkojen puheenaiheena sekä ihailun ja kuvaamisen kohteena on ollut lumi.
 Valkoinen on ollut näiden viikkojen tärkein väri. 



Päivän kuva.






Lato.

Olen ihaillut tätä vanhempieni luona maalla olevaa vanhaa latoa.
Sen kauniisti harmaantunutta väriä.
Käytön ja sään kuluttamia pintoja.
 
 Lato on tuotu nykyiselle paikalle mummolasta, jossa se palveli pitkään heinälatona läheisellä pellolla. Nykyiselle paikalle se kuljetettiin osina ja koottiin uudelleen. Päälleen se sai uuden katon. Lato sai uuden elämän nykyisessä paikassa puutarhatavaroiden säilytyspaikkana.

Koiramme, Nuuhkuneiti, on aina kovin kiinnostunut ladosta, erityisesti sen alustasta. Onkohan siellä hiiriä?




Tänään.


Tänään ostin päiväkävelylläni läheisestä kukkakaupasta kimpun valkoisia tulppaaneja.




Kotiin palattuani aloin lukemaan Saku Tuomisen kirjaa Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä.
 Jo ensimmäiset sivut saivat hymyilemään ja pohtimaan omia unelmiani. Miten ne ovatkaan muuttuneet vuosien varrella.




Tammisaari pastellisävyissä.

Toivomani talvi tuli sittenkin!
Se toi mukanaan auringonpaisteen, lumen ja pakkasen.
 
Tammisaaressa käydessäni otin muutaman kuvan talvisesta maisemasta auringon laskiessa. Miten kaunis on hämärä alkuilta, kuin vesivärimaalaus pastellisävyineen.



Talven kaipuu.


Tänään kaipasin talvea.
 Lunta. Valoa. Pakkasta.
Kaipasin pakkasen nipistelyä poskilla.
Huuruavaa hengitystä.
Pakkasen kimallusta hangella.
Narskuvaa lunta jalkojen alla.
 Auringon laskun jälkeistä sinistä hetkeä.
Sinisen ja valkoisen sävyjä.

Kaipuuni innoittamana etsin viime talven valokuvia. Löysin sinistä ja valkoista. Kuvia kevät-talven aurinkoisesta päivästä, jolloin aurinko jo lämmitti. Ihmisiä meren jäällä. Kävelemässä, hiihtämässä. Tehden lumiukkoja rannalle, tähystämään merelle päin.
 





Päätän laittaa viime talven kuvat syrjään.
Puen villasukat jalkaan.
Otan viltin ja lämmitän joulun ajalta jäänyttä glögiä.
 Sytytän kynttilöitä.
Hengitän ja nautin tästä hetkestä.
Kyllä se talvi vielä tänäkin vuonna sieltä tulee.
 Kun sen aika on.

(säätiedotuksessa lupasivat pakkasta ja lumipyryä viikonlopulle -olen toiveikas!)

Vanha on kaunista.

Pidän vanhasta. Elämää nähneestä, kolhuja kokeneesta. Hieman kuluneesta. Naarmuuntuneesta. Sellaisesta, josta näkyy eletty elämä. Sellaisesta, joka voisi kertoa monia tarinoita, jos osaisi puhua.

Vanhoissa tavaroissa, esineissä on jotain kiehtovaa. Puun pinnan kolot, painaumat kertovat omaa sanatonta tarinaansa. Pitävät sisällään muistoja.

Pidän myös tekijän  kädenjäljistä, huolella tehdyistä yksityiskohdista, joista esineet koostuvat. Kauniista kuvioinneista pitsiverhoissa. Siististi sommitelluista ompeleista. Huolellisesti toteutetusta ajatuksesta.


Kuvat on otettu Barcelonassa, Casa Milánissa olevassa huoneistossa, joka on entistetty 1900-luvun alun tunnelmaan.
Ks myös Gaudin Barcelona.






Päivän kuvat.

Loimulohta, tuoretta leipää ja kuppi lämmintä teetä.
Nautittuna hyvän kirjan parissa.
Muuta en tänään tarvitse ollakseni onnellinen.


Alku.

Alku. Tässä ja nyt. Ensimmäiset sanat tyhjällä ruudulla, uudessa blogissa. Kuin ensimmäiset jalanjälkeni puuterisen lumen pinnalla. Astun askeleen, hankeen painuu syvät jäljet. Pysähdyn, katselen ympärilleni ja mietin suuntaani. Mihin seuraavaksi, minne suuntaan kulkuni ja askeleeni. Päättäväisesti otan seuraavat askeleeni hangessa ja jatkan eteenpäin. Askeleistani muodostuu polku. Heittäydyn matkaan. Nautin hetkestä.
Samoin kuin jalanjäljistäni muodostuu polku, muodostuu kirjaimista sanoja ja niistä lauseita. Blogini kirjoittaminen on nyt aloitettu ja heittäydyn uteliaana matkaan. En tiedä vielä millainen matkani tulee olemaan ja mihin se minut vie, mutta olen toiveikas.





Uusin blogiteksti

Tallinna.